24.10.2016

Kissanpäiviä



Tässä olisi pitkästä aikaa luvassa vähän Urho-pojan kuulumisia. Kissa saapui meille juhannuksen alla ja kirjoittelin pikku Urhosta ensimmäisen kerran, kun se oli asustellut meillä noin kuukauden. Ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki päivittää noita ensimmäisiä huomioita.

Heinäkuisessa jutussa kerroin Urhon tykkäävän esimerkiksi juoksemisesta sekä pallon perässä että ilman palloa, sohvan raapimisesta ja mattojen alle sukeltelusta. No, Urho nauttii edelleen juoksemisesta ja sen juoksurata kulkee makuuhuoneesta sohvan kautta eteiseen ja takaisin. Se voi laukata lenkkiä useita minuutteja, jos sille päälle sattuu. Jopa läkähdyksiin asti. Sohvaakin on kielloista huolimatta edelleen eri kiva raapia. Usein löydän sen aamuyöstä sohvalta raapimasta antaumuksella selkänojaa. Vaikka Urho silloin tällöin erehtyykin raapimaan varsinaista raapimapuuta, on sohva silti ihan yliveto. Tiedä sitten miksi...

Mattojenkin alla on mukavaa. Sinne se kaivautuu yleensä aina oma-aloitteisten palloleikkiensä päätteeksi. Siellä on kiva sukeltaa vaikka maton toiseen päätyyn. Urho tykkää myös muikeltaa peiton alle, mutta vain jos siellä on jo ihminen. Hassu kissa on jopa tutkaillut mahdollisuuksia ryömiä patjan ja aluslakanan alle.

Verhojen kurmuuttaminen on sen sijaan, lukuunottamatta viime viikkoista "lintu ulkona, kissa verhossa, verho puoliksi irti" -tapausta, lähes tyystin loppunut. Siihen auttoi varmasti ohukaisten valoverhojen vaihto tukevampiin puuvillaverhoihin. Nyt puikataan sivistyneesti ilman kynsiä ja hampaita verhon väliin kurkkimaan maailman menoa. Vaikka keskellä yötä.