Puuteria pintaan



Kaksi vanhaa jakkaraa sai uuden värin kesän aikana. Niiden aiempi, valkoinen, maalipinta alkoi olla jo aika nuhruinen, kun heinäkuun helteillä suuntasimme rautakaupoille. Suunnitelmissamme ei ollut mitään tiettyä väriä, joten päädyimme pyörimään Tikkurilan sävyseinämän eteen. Aikamme arvottuamme (tai siis arvottuani) valitsimme varapalleihin hentoisen roosan sävyn puolihimmeänä.

Olin päätökseen erinomaisen tyytyväinen, kunnes kesken poikaystävän suorittaman maalausoperaation rupesin epäröimään. Autotallin kelmeässä valossa sävy alkoikin näyttää beigeltä! Ajatukset täytti ensin epäusko, sitten harmitus ja lopulta toivo, että "ihan hyvältä se näyttää oikeassa ympäristössään".

Muutamaa päivää myöhemmin kannoimme kuivuneet kalusteet kotiin ja sain huokaista helpotuksesta. Sävy näytti hyvältä, oikeastaan paremmalta kuin hyvältä, yhdistettynä kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin väreihin. Nyt pitäisi vielä keksiä, mitä ylijääneellä maalitilkalla maalaisi.