Uudestaan!

Viime vuoden alussa aloittamani (ja sen jälkeen muutamaan kertaan purkamani) vilttiprojekti nytkähti taas liikkeelle lähes vuoden tauon jälkeen. Viimeksi viltin teko oli niin tyytymätöntä takkuamista, että syksyn tullen heitin pyöröpuikon ja langat nurkkaan ja otin aikalisän. Pahimmasta tympiintymisestä toivuttuani rupesin miettimään, mikä peiton parissa puurtamisessa eniten tökki. Tovin tuumailtuani totesin tyytymättömyyteni johtuvan vilttiin valitsemastani villalangasta.

Epäilin langan riittävyyttä koko peitteeseen, mikä puolestaan johti siihen, että ostin lankaa lisää vyyhti kerrallaan. Eri eristä olevat langat olivat keskenään yllättävän eri sävyisiä, mikä taas aiheutti harmaita hiuksia ja viltin päävärin vaihtelua epätoivotulla tavalla. Kaiken lisäksi rupesin epäröimään sata prosenttisen villan käyttöä tekstiilissä, joka aika ajoin pitäisi pestä. Ja siihen hommaan pesukone kuulosti paljon mukavammalta vaihtoehdolta kuin parin neliön peiton jynssäys kymmenen litran vadissa.

Niinpä nyt, melkein 11 kuukautta myöhemmin, työn alla on täysin uusi viltti. Tällä kertaa lankana on paksu puuvillalanka ja tekniikkana kirjo- kautta gobeliinivirkkaus. Shakkiruudutus (jota keväällä testailin) on virkattu kirjovirkkauksena ja vihreä ja musta lanka kulkevat koko ajan työssä mukana. Vaalean liilat makkarat puolestaan ovat gobeliini-/intarsiavirkkausta, jolloin liila lanka jää odottelemaan kuvion jatkumista seuraavalla kerroksella. Kaikkia kolmea väriä on kilon verran ja viltistä tulee (korkeintaan) niin iso, kuin mihin langat riittävät.