180 astetta

Otsikkolla en viittaa lieden lämpöön vaan kesällä tekemääni onnittelukorttiin. Askartelen itse noin puolet antamistani korteista ja käytän niihin joskus paljonkin aikaa. Eniten tunteja saan kulumaan ideoiden kehittelyyn ja netin penkomiseen niitä etsiessä. Parhaat, siis omasta mielestäni parhaat, ideat syntyvät kuitenkin nopeasti ja ovat useimmiten niitä kaikista yksinkertaisimpia. Näin kävi myös tämän kortin kanssa.

Pohtiessani siskolle syntymäpäiväkorttia mietin suosikkikorttejani aiemmilta vuosilta. Erityisellä lämmöllä muistelin kolme vuotta sitten tekemääni kolmiulotteista korttia, josta päätin tehdä uuden version. Tällä kertaa en leikellyt kirjaimia ja liimaillut korttipohjia yhteen vaan tein kortin alusta loppuun kuvankäsittelyohjelmalla.

Muokkasin ensin värikkään vesivärikokeilun mustavalkoiseksi. Sitten kopion kuvan kahdeksi päällekkäiseksi "kerrokseksi", joista alemman kiepautin ylösalaisin. Ylemmän kerroksen päälle kirjoitin "onnea" kivan näköisillä kirjaimilla. Yhdistin ylemmän kerroksen ja tekstikerroksen yhdeksi ja "leikkasin" kirjaimet pois. Kirjainten aukoista tuli näin esiin alempi käännetty kerros, jota vielä rukkasin vähän vaaleammaksi. Lopuksi yhdistin kerrokset ja tulostin tuotoksen paksulle paperille.