Kissan kestävä sisustus

Urhon myötä meillä koitti verhonvaihtoviikot. Tai ehkä voisi paremminkin puhua verhonvaihtoiltapäivästä. Kuten aiemmassa kirjoituksessa mainitsin Urho ei pahemmin välitä verhoista, eikä pelkää näyttää niille kynsiä, kun ne ovat sen tiellä. Päätinkin ryhtyä toimeen, ennen kuin kauniit, ohuet verhoni ovat riekaleina ja vaihdoin verhot. No poikaystävä hoiteli kiipeilyn (onnistuisi kyllä hätätilanteessa minultakin) ja minä vaihdokkien silityksen.Verhojen silitys ei tosissaan ole mitään mieltä ylentävää hommaa tavallisella silityslaudalla, kun toinen pää roikkuu lattialla ja silitettyä päätä yrität laskostaa pöydälle.

Makuuhuoneeseen vaihdoin iiihanat Vuokko Eskolin-Nurmesniemen puuvillaverhot, jotka ovat viimeksi olleet opiskeluaikaisen kämpän ikkunassa. Keittiön mustavalkoiset Annot muuttivat viereisen olohuoneen ikkunoihin ja keittiöön kaivoin keltaiset Marimekon Rautasängyt. Nyt on joka akkunassa puuvillaa, johon kissaherran kynnet eivät niin helposti uppoa.